22.6.11, Erja blogeilee:

Onpas aika taas vierähtänyt viimeisestä kirjoitelmastani !! Olen saanut useita huomautuksia asiasta ja yritän ryhdistäytyä ;) Tuntuu vaan näin Facebookin aikana, että siellähän ovat jo "kaikki" ja varsinkin kun "firmani" on myös siellä ja kaikki pääsevät kotisivujemme kautta sitä lukemaan, niin tuntuu turhalta kirjailla päällekäisyyksiä.

Kerrataan vähän vanhoja, kun viimeksi oltiin joulun jälkeisissä tunnelmissa ja nyt jo ollaan keskikesässä, muutaman päivän kuluttua on Juhannusaatto !!

Talven huskykisat eivät sujuneet odotusten mukaan. Syksyn kärrykisoissa koirat kulkivat ja ne janosivat voittoa mutta mitä pidemmälle kautta etenimme, jotenkin vaan koiriltamme puuttui puhti, se viimeinen "rutistus" oli poissa ;( Mietimme kovasti syitä tähän: piilevät sairaudet (koska näkyviä ei ollut), vitamiinit, ruokailu, treenaus ym.syitä on paljon ja ehdotinkin verinäytteiden ottoa, koska olimme aika ymmällämme.

MM-kisat pitivät olla koko kauden tähtäin, mutta jo sinne mennessä tiesimme, ettei kovin korkeaa sijoitusta ole odotettavissa...onneksi Riku pelasti Teamimme "maineen" ( omin hänet vielä, sillä MM-pronssijoukkueessa juoksi vielä Dacabe ja Coastrunners-koiria;))

Uutta verta kasvaa pihalla, kun Darlingin pennut, viisi kappaletta, näkivät päivänvalon kuusi viikkoa sitten. Kaikki musta-valkoiset pennut, neljä narttua ja uros ovat Usalaista ns.Jedey-linjaa. Isänä kun on myös Jedey-kennelistä Ruotsiin tuotu Mac-poika, joka on juossut kuuluisan Iditarod-kisan johtajana, alusta loppuun !! Saavutus, johon joka husky ei pysty !! Toivotaan pikku-Mac:eistä isänsä ja äitinsä kaltaisia puurtajia ;)

Pommi-ja kleinipentuja odottelin kevät-kesällä kahdelle sijoitusnartulle. Jostain syystä  sijoitusehdot eivät ole kaikille niin selvät ja juoksut olivat olleet maaliskuussa molemmilla, kuten laskeskelinkin muttei vaan niistä muistettu ilmoittaa kasvattajalle/omistajalle. En ole eläessäni montaa koiraa sijoittanut ja ehkäpä vähentyy edelleen ;(  Pienten sijoittaminen on muutenkin niin riskipeliä: pennut ovat arvokkaita, sijoitusnarttu syötetään lihavaksi,, tai on niin arka, ettei tule kantavaksi, tai synnytys menee pieleen tai syntyy vain yksi pentu keisarinleikkauksella...lista on pitkä. Sitten Kennelliitto vaatii, ettei kasvattaja saisi teettää,kuin yhden pentueen !! SIIS YHDEN PENNUN. Ymmärrän tämän, kun on iso rotu kyseessä ja odotettavissa on noin kymmenen pentua/pesue !! Enpä kuitenkaan tiedä yhtään pommin/kleinin kasvattajaa, joka tekisi sijoitusnartullaan vain sen yhden pentueen...

Viikko sitten koin todella luopumisen tuskaa, vaikka se oli odotettavissa. Istuin monta iltaa heikkenevä vanhus sylissäni, silitin  ja itkin. Leevi-pappa eli uskomattomat 14, 5 vuotta, täysin terveenä ja vain nukahti pois. Onneksi Leevin hyvät geenit jatkuvat jälkipolvissa. Saisin varmaan kirjan kirjoitettua Leevin seikkailuista, miten se aiheutti minulle monet harmaat hiukset mm.kiipeämällä kaksimetrisestä aidasta yli ja toisesta mokomasta taas sisäpuolelle juoksuaikaisen nartun luokse. Lukemattomat kerran lähdettiin E-piikille erirotuisten narttujen kanssa, jotka se ehti astua ja monet omat jalostussuunnitelmani Leevi laittoi uusiksi, viisas kun oli: ei koskaan näyttänyt nartulla olevan juoksua ( pommithan eivät vuoda ja juoksut ovat ihmissilmään täysin huomaamattomat), kuin vasta h-hetkenä, jolloin se oli jo "kiinni" ;-o  Leevi oli uskomattoman viisas ja halusi miellyttää minua uskomattomasti. Kerran kokeilin maahan menoa, luoksetuloa ym.se oppi kerrasta !! Olisi ollut vain sille aikaa... näyttelykehissä se kulki pää pystyssä,vetävin liikkein, katsoi minua koko ajan silmiin ja tuomarit totesivat, että koiraa esiintyisi aivan itse, ilman hihnaa ja esittäjääkin !! Valioksi Leevi tuli helposti, joskin siihen aikaa suosittiin aivan tylppäkuonoisia, leveäkalloisia (pyöreäpäisiä) pommeja ja Leevi oli kuin pieni kettu. Puhtaan syvä oranssi ja painoa alle kaksi kiloa. Rakenne ja hampaat hienot, vielä kuollessaan, lähes kaikki hampaat suussa !! Lepää rauhassa, Leevi-Lentojätkä, Leevi-Levander ym ym ;(

Olen aina ollut sitä miletä, että jalostukseen pitäisi käyttää mahdollisimman vanhoja koiria, jotta niiden mahdolliset sairaudet ehtisivät puhkea, ennen suvun jatkamista. Muutenkin olen pitänyt omaa narttulinjaa todella tärkeänä, sillä tiedän ja tunnen niiden suvut todella pitkälle. Sen vuoksi olen todella varovainen ostaessani tuontikoiria. Uroksia olen muutaman ostanut, todella harkituista yhdistelmistä. Toisen Usasta, sen isäkin taitaa olla jo kymmenenvuotias ja Ruotsalaisen urokseni isä oli kaksitoistavuotias astuessaan !! Narttulinja on lähes omaani, muutaman "uuden" olen ostanut mutta käyttänyt taas niihin hyväksi ja terveiksi toteamiani Suomalaisia, tai muuten itse tunteamiani sukujen  uroksia. Ehkäpä tämän vuoksi olen vielä selvinnyt yllättävän terveillä jälkeläisillä lähes kolmekymmentä vuotta (painaa puuta) ;-D

Hevospuolella onkin riittänyt tohinaa: Vuoden alusta perustin "firman": Dacabe Husky-ja Issikkaretket.

Huskyajelutuksia oli ihan kivasti, kun lunta piisasi ihan huhtikuun alkuun saakka ja sen jälkeen aloitettiin Islanninhevosretket ;)

Blundur ja Eydis saivat seurakseen kaksi lehmänkirjavaa issikkaa, tammikuussa tuli Rispa ja Maaliskuussa Asterix. Rispa on ikänsä ollut vaellushevosena ja on tosi rauhallinen ja varma, tosin pihan lauman otti aika pian "haltuunsa", vanhin kun on (16v). Asterix katseli pitkän aikaa, mihin laumahierarkiassa uskaltaa yltää, 14vuotta on silläkin ikää mutta ruunana on rauhallinen. Pikku Eydis sai taipua alimmaiseksi ja Blundur nyt on kylmän viileä, sitä ei Asterix, eikä Eydis ole koskaan kyseenalaistanutkaan mutta Rispa antaa "kuulua" välillä, sekä ääniavuin että kenkäisyin, että HÄN on pomo.

Issikat käyskentelevät pihamaalla ja nyt kesällä laitumella, josta on vapaa kulku pihattoon. Varsinkin kuumana ja aurinkoisena päivänä, kaikki neljä seisovat suurimman osan pihatossa, rinta rinnan, paossa kuumuutta ja ötököitä ja laahustavat välillä syömään pellolle ja taas takaisin ;) Talvella pihatosta ei kukaan piitannut, ei edes kovimmilla pakkasilla, issikka on issikka !!

Ajattelin, etten koskaan ota mitään poneja enää, shettlanninponieni jälkeen mutta toisin kävi !! Pienet miniatyyrihevoset vaan ovat NIIN ihania ;) Varsinkin, kun ne eivät ole ponimaisia, vaan rakenteeltaan aivan arabihevosen pienen pieniä kopioita. Myös luonne on hevosen, nöyrä ja kiltti, ei ponimaisen "uppiniskainen". Varsinkin "puhtaat" Amerikkalaiset Miniatyyrit, jotka toisten onnettomuudeksi ja omaksi onnekseni sain "edullisesti" (huh, kaikki on niin suhteellista mutta kun niistä pyydetään 4-6 tuhanteen ja ylärajaa ei kuulemma ole !), niin mielestäni sain...ja varsinkin kun "naapuri" tuli kimppaan (kiitos Viva!), niin pihallemme asteli kaksi suloistakin suloisempaa miniä: 1v ja 2v tammat ;) Pikkuiset Lizzy ja Rosie ovat jo ilahduttaneet pieniä synttärisankareita vierailemalla heidän juhlissaan. Minit ovat kärsivällisesti antaneet lasten istua selässään, harjailla ja talutella. Tätä siis tehdään,kun ei olla maastoilemassa ;-o

Varsinaista kesälomaa ei tunneta, vaan "ovet ovat aina avoinna", pieni Lapin reissu on kuitenkin tiedossa, jos vaan saisimme luotettavan hoitajan kotiimme siksi ajaksi.

Huskyt toki lepäilevät kuumimman kesäajan ja treenaus aloitetaan elokuussa, mikäli säät viilenevät tarpeeksi.

Muutaman vuoden paussin jälkeen minut saatiin houkutelluksi yhdistystoimintaan mukaan, tulin valituksi Suomalaisen Siperianhuskyseuran hallitukseen + jalostustoimikuntaan. Toivon, että pystyn antamaan jotain uutta näkemystä, onhan itselläni kuitenkin kokemusta monesta rodusta, jopa kasvattajan silmin...ja aika monelta vuodelta ;)

Erjan blogi...27.12.2010, Joulun välipäivinä...

Ollaan laskeuduttu Lapista, jossa olimme, sekä Joululomalla (pari päivää;)) että "työlomalla" ajeluttamassa turisteja huskyvaljakoilla.

Olipa kiva nähdä sitä "oikeata" turistipyöritystä, mikä omalta osaltaan liittyy jollakin tasolla lähes jokaiseen Lapissa asujan elämään. Turistit työllistävät valtavasti ihmisiä ja eläimiä siellä, varsinkin joulun ajan mutta myös uuden vuoden ja toki koko vuoden. Jouluna saapuu britti-turistit ja uuden vuoden aikaan lähinnä venäläiset, siinä ohessa tietysti suomalaiset.

Itse aloitimme joka aamu heräämällä, joko klo. 04.45 tai klo.06.45, juottamalla koirille lihalientä. Sitten sisään aamukahville ja pakkaamaan eväät kylmälaukkuun (joka siis toimi sillä kertaa lämpölaukkuna, viisastuneena yhden päivän jäätyneitä eväksiä syömällä) ja ulos pakkaamaan ne koirat peräkärryyn, jotka sinä päivänä olivat "työvuorossa". Meillä oli käytössä omien koiriemme lisäksi Sannan ja Rikun koirat ja myös toinen heistä vuorotteli tulemalla mukaamme aamuisin, kun omilta töiltään pääsivät ja ehtivät ! Ajoimme joka päivä asiakkaita kahdella isolla kuormareellä, jonka edessä juoksi pääsääntöisesti 10 koiraa. "Lastit" olivat tosi painavia, välillä rekeen halusi yhtäaikaa jopa kolme-neljä aikuista ja vielä lapsiakin !!

Lenkit olivat 500 metristä, noin kilometriin. Näitä pyörittiin neljä-viisi tuntia, niin että kaikki neljä bussillista turisteja/päivä pääsivät kukin kokemaan huskyajelun riemuja. KYllä oli iloisia kasvoja kyydissä, välillä tunnelma oli kuin Linnanmäellä, ihmiset kiljuivat ja huusivat riemuissaan, jotkut lauleskelivat koko lenkin joululauluja ;)) Moni tuli kiittämään vielä uudelleen ja sanoivat tämän olevan parasta Lapin lomassa...joulupukin lisäksi tietysti ;-D Ja mikä parasta, oma englanninkieli vahvistui kummasti!!

Pelkäsin turhaan etukäteen, miten koiramme suostuvat juoksemaan niin pientä lenkkiä aina uudelleen ja uudelleen, no kilometrejä ei paljoa päivässä tullut, noin 30-40 mutta se, että joutuu lähtemään aina uudelle ympyrälle, pistää johtajakoirat koville !! Ehkäpä kuitenkin asiakkaiden halaukset ja meidän antamat "välipalat" kuitenkin lohduttivat ja koirat olivat iloisen näköisiä ja oloisia koko työviikon !!

Pari päivää oli sitten aikaa rauhoittua Joulun viettoon. Jouluaattona käytiin kuitenkin vielä kevyt rekiajelu, kevyellä kilpareellä, jotta koirien ehkä jumiutuneet lihakset saatiin "auki" ja kyllä ne taas iloisena päästelivätkin, kun ei ollut painavaa lastia kyydissä ja mentiin ihanaa uraa, eikä ympyrää ;)

Jouluaatto meni kolmen luppiksen touhuja seuratessa, Isä-Huuko sai viettää laatuaikaa "perheensä" kanssa. Fööni ja tytär-Iitu kun jäivät Kolariin, isän lähtiessä taas Hämeeseen. Kiitos Sanna ja Riku, kun junailitte meille töitä ( ja Juhalle tietysti myös, erittäin hyvin organisoidusta hommasta, urat olivat hyvin hoidettuja ja nuotio aina aamuisin tehtynä !!) Ja Jouluaaton "haltia-kammarista" ruokineen ja Wii:stä sun muista peleistä, huh huh ;))

Hieman huono omatunto oli kotiin jätetyistä lemmikeistä, varsinkin kun kenneltyttömme vielä sairastui... mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, kiitos !!

Nyt ajeluttamaan "omia" asiakkaita täällä, hevostelua, sekä isännän kisatreenejä tuleviin koitoksiin. Viikon kuluttua ajetaan jo Robur-sprint, siitä se uusi vuosi lähtee !!

04.08.2010 ( Mickes blogg ...) :

En resume på svenska vad vi sysslat med i sommar. Min semester är på tredje veckan och nästa vecka kallar jobbet pånytt. Har sparat en vecka till december då jag hoppas på att kunna åka på snöläger med hundarna.

Vi har skaffat två islandshästar i sommar, på Erjas iniativ. Erja är hästtjej, och det tycks inte gå ur, så då är det att anpassa sig, på sätt eller annat :)  Blundur och Eydis är riktigt trevliga, jag har tom prövat på en kort ridtur med Blundur. Men det är nog mera Erjas "grej" hästarna.

Nåväl då gumman är nöjd, så kan man själv koncentrera på det som är viktigt. Nästa säsong står inför dörren, först barmarksträningen och sedan hoppeligen snösäsongen möjligast lång. Hade först planerat en eller två valpkullar i sommar, men Pamela som parades tyckte att vi har tillräckligt med hundar allaredan (hon blev tom). Sedan kom budet av Erjas son Riku att han trappar ner med Siberians, så då tog vi förra veckan en shoppingresa till Lappland och har nu ökat sibbarna med fyra "nya" hundar. De är nog gamla bekanta för de är Erjas Dacabe hundar tre vuxna och den fjärde hunden är Rikus och Sannas kennel Powerun andra valpkulle en liten tiktjej på åtta veckor. Alla nya hundarna är nu införda på hemsidan under fliken "koirat".

Vi har med dessa nyarrangemang 19 hundar i träningsför ålder , en pensionär samt lilla nya tikvalpen "Norton" som döps officiellt till "Powerun No More Dacabe".  Av mina tävlingshundar kommer väl Darling att falla ur första gänget. Hon håller ej farten mer den andra tävlingsdagen, är väl för "klok".

Har i eget tycke mycket bra läge att plocka fram ett ypperligt spann i öppen klass sprint , eller 8-sprint som jag siktar på att delta med mitt C-spann i VM i  Norge i mars 2011. VM:et är nästa säsongs huvudtävling. Förutsättningen är ju att gubben och hundarna hålls friska hela säsongen. Dessutom är en förutsättning att  slädhundstävlanden kan få dispans från EU:s nya  regler för resor som begränsar att resa till annat land om du har mer än fem hundar med dig !!!

Barmarkscupen fortsätter i september. Team Dacabe & Coastrunner's ligger trea i efter vårens tävlingar, så vi har goda förutsättningar till medaljplats om träningarna lyckas väl.

Den 18-19. september hålls rasklubbens specialutställning i IItti har vi för avsikt att ställa ut några unghundar.

Slädhundskommissionen inom FCI samlas i Finland veckoslutet 25-26.9.2010. Fungerar som värd åt de övriga ländernas delegater. Vi kommer att följa med ett slädhundars bruksprov i Ohkola på lördagen. Finland är det enda landet som redan har ett officiellt godkänt bruksprov och de övriga ländernas delegater vill ta del av provet, ifall det kan omfattas i även övriga länder ?

Barmarks FM:et hålls 16-17.10 i Jämijärvi. Där har vi en bronspeng att försvara i 8- hundars klassen. Den tävlingen är öppen för alla raser, så det kan bli svårt, men hittills har ej alaskantävlanden skaffat sig tävlingskärror så konkurrensen är litet lättare än på vinterhalvåret.

Återgår till hemförhållandena. Trots att valpkullar med siberians inte ligger i planerna just nu så har vi ju "småhundarna" som valpar oregelbundet regelbundet och våran förste labradorkulle inväntas i höst. Så nog finns det att stå i med.

Stort tack riktas till vår kenneltjej Kata som hjäpt oss åtskilliga gånger att sköta de djur som blivit hemma under våra resor. Du är guld värd !

Det här är första gången jag fått tillträde till våran hemsida att skriva själv. Så nånting har jag ju uppnått , då jag låtit hästarna flytta till oss ....  Ha det gott !

Micke 

10. maaliskuuta: Palasimme eilen viikon Norjan turneelta, Hamarin PM-kisoista.

Lähdimme matkaan keskiviikkona (3.3)  iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Aija ja Antti Mäkiaho tulivat koirineen ensin meille ja heidän neljä koiraansa hyppäsivät   koirakärryymme ja lähdimme kahdella autolla, koska tavarat, reet sun muut, eivät olisi mahtuneet neljän ihmisen kanssa samaan autoon.

Koirat olimme syöttäneet jo aamulla, että ne jaksaisivat paremmin laivamatkan, eli olisivat kerinneet tehdä tarpeensa ennen sitä. Keräsimme katseita Turun satamassa, kun jaloittelimme 12 koiraa vielä ennen laivaan ajoa. Autokannella ei ollut liian kuuma, joten suljimme boxien ovet, jotta koirat saisivat levätä paremmin ( tietenkin tuuletusluukut olivat auki). 

Kävimme ennen nukkumaan menoa vielä tarkastamassa koirien olot ja siellähän ne ihan rauhassa makasivat rentoina ja ihmettelivät, mitä heitä yöllä häiritään

Aamulla jatkoimme Tukholmasta kohti kisapaikkaa, jonne oli vähän alle 500 km matkaa. Olimme varanneet läheltä kisapaikkaa hotellihuoneen, jonne piti saapua myös Riku ja Pasi (Heinonen) ajaen Ruotsin kautta yli Norjaan,  1300 km !!!

Saavuimme perille illalla 17 aikoihin, joten pysähdyksineen matka kesti lähes 10 tuntia !! Koirien kanssa matkustaminen kestää, sillä pysähdyimme 2-3 tunnin välein, jolloin tarjosimme koirille juotavaa ja syötävää. Perille olivat ehtineet ennen meitä jo Riku ja Pasi ja hotellin piha-aluekin oli täyttynyt jo erinäköisistä koirakärryistä ja-kuorma-autoista. Samassa hotellissa asusti Ruotsin maajoukkue, jolla oli samanlaiset asut ja joita johdettiin sotilaallisesti joukkueenjohtajan voimin koko viikon ;) Ajajien kokous alkoi 19.30 keskustan Riga-hotellissa, jonne suuntasimme. Siellä tuomarit, toimitsijat ja ratamestarit toivottivat kilpailijat tervetulleiksi, norjaksi ja englanniksi. Aika laiha ajienkokous oli Suomessa totuttuihin, mitään ei radasta kerrottu, saati, että olisi vilautettu ratakarttaa !!  Salailu ihmetytti. No, saatiin sentään kilpailunumerot, sekä joitain pieniä "lahjoja". Mitä tahansa yleisö kysyi, vastauksia ei saanut...

Ensimmäinen kilpailupäivä valkeni aurinkoisena ja kylmänä. Kisapaikka oli korkealla, ajettiin 10 km lähes pelkkää ylämäkeä !! Vastassa olivat monen maan liput, vaikka kisat olivatkin Pohjoismaiden mestaruuskisat, paikalla oli osallistujia monesta muustakin maasta. Jokaisella kilpailijalla oli merkattuna oma "loosi" parkkialueella, jonne ajettiin. Micken lähtö olisi vasta kolmen tunnin kuluttua, joten koirille piti antaa "juotto" samantien. Koirat tankkasivatkin kaikki iloisesti, mikä oli positiivista, kuitenkin jo rankka reissu takana, vaikkei yhtään kilpailupäivääkään vielä takana.

Lähtö onnistui hyvin ja ura oli ollut hyvä. Sijoitus oli neljäs, ensimmäisen päivän jälkeen. Toinen ja kolmas päiväkin meni hyvin, sikäli että koirat juoksivat n. 25 km tuntivauhtia, mihin ne oli opetettu, koska Micke treenaa niitä hieman pidemmille matkoille (ja kahdeksalla koiralla). Kaikkina päivinä koirat juoksivat tasaisen suorituksen, mikä on aina hyvä, mitään "romahtamisia" ei tapahtunut. Lopulta tuli viides sija.

Sunnuntaina Micke osallistui vielä neljällä koiralla ns.massastarttiin, jossa kaikki valjakot lähtevät arvotuista lähtöpaikoista ja noin sadan metrin jälkeen alue kapenee yhdeksi uraksi, jossa mahtuu kyllä ohittamaan muttei enää montaa valjakkoa rinnakkain. Toisille lähtö epäonnistui ja monta valjakkoa oli täydessä mytyssä heti kapean uran alussa. Mickellä oli vanha johtaja-konkari, Darling, joka komennosta ohitti muut valjakot, kiertäen oikelta ja näin Micke pääsi johtoon ekalla kierroksella. Kierros oli 2,5 km, joka ajettiin rinkinä kolmeen kertaan. Tämä kisa oli tavallaan harjoitusta seuraavan vuoden MM-kisoihin, jotka on tarkoitus televisioida. Massalähtö on yleisölle näyttävää ja koko kisaakin on helppo seurata, kun kierretään monta kertaa lähtöalueen editse (mikä taas ei ole koirille ollenkaan helppoa ymmärtää!!). Lopulta Micken sijoitus oli hienosti neljäs, ottaen huomioon, että kahdella koiralla oli jo allaan kolmen päivän  sprintit !!

Massastartin, sekä nelosen sprintin kultaa voitti, samassa seurueessamme matkannut Antti Mäkiaho, josta kateelliset ruotsalaiset jo ehtivät tehdä kolme protestiakin.....vaikka hän oli koirineen täysin ylivoimainen (  hänen johtajakoiransa joutui vielä doping-testiinkin) !!! Riku voitti hienosti kutosen C-luokan keskipitkän. Palkintojen jaossakin oli pieniä vaikeuksia, tuomarit eivät meinanneet jakaa b-luokan massatartin mitaleja ollenkaan, vasta "pienten" ja välillä hieman äänekkäidenkin  palaveerausten jälkeen Suomeen tuli vielä siitäkin mitalit ! Avoimenluokan palkintoja ei voitu jakaa ollenkaan, tietokonevian vuoksi....paljon on vielä Norjalla oppimista ensivuoden MM-kisoihin !!! 

Kotimatka alkoi seuraavana aamuna ja seuraava määränpää oli Örebro, pomeranian-kennel, josta jatkettiin kahden uuden koiruuden kanssa kohti Tukholman satamaa ja koto-Suomea

Kotona odottelivat muut nelijalkaisemme iloisina, kiitos kuuluu "kennel-orjallemme", Katalle, joka oli jälleen hoitanut ja treenannut kotiin jäävän porukkamme

Team Dacabe-Coastrunner´s Tukholman satamassa odottamassa laivalle pääsyä.

16.02.2010

Viikonlopun kisoista selvitty kotiin, väsyneinä mutta Teamimme yhtä SM hopeaa rikkaampana

Rautavaaran Metsäkartanossa pidettiin VUL:n katsastuskilpailut, Norjan Hamariin PM-kisoihin maaliskuussa. Vahvasti näyttää siltä, että Micke valitaan joukkueeseen !! Koirat juoksivat innokkaasti molemmat päivät, mitään sotkuja ei Mikaelille tullut, vaan puhdas juoksu molempina päivinä 14.5 kilometriä. Toisena päivänä aika tosin huononi, kuten yleensäkin mutta niin se huononee suurimmalla osalla, joten hopeassa pysyttiin kiinni loppuun saakka.

Hopeaa juoksivat koirat (johdosta pyöräpariin) : Tullatuulen Rex, Polar Speed Pamela, Coastrunner´s Great Gigant, Coastrunner´s Hero, Coastrunner´s Grand Seegrams ja Coastrunner´s Deejay.

Erja ajoi samassa luokassa, omaksi yllätyksekseen viidenneksi

Valjakossa juoksi viisi vuosikasta nuorukaista ja johdossa kokenut "laina" Micken porukasta. Koirien nuoruus ja kokemattomuus kostautui ohitustilanteessa, jossa ohitettavasta valjakosta osa halusi hieman "maistella" ohimeneviä, jonka seurauksena nuoret eivät uskaltaneet ohittaa, vaan lyyhistyivät maahan. Sotkuhan siitä tuli ja aikamenetys oli melkoinen, kun koiria piti irroitella liinoistaan ja setviä auki. Onneksi pääsimme suht nopeaan jatkamaan ja koirat irtosivat ohitettavasta valjakosta, eivätkä vilkuilleet taakseen. Toivottavasti koirat unohtavat huonon kokemuksen...on vaan harjoiteltava ohituksia, varmasti kilttien ja kokeneiden vieraiden koirien kanssa.

Valjakon koostumus: Coastrunner´s Darling, Dacabe Ezzy, Dacabe Enjoy, Sainen Always Together ja Sleigh Ride´s Lucky Luke.

Kuuden koiran C-luokan SM-mitalistit:

Kultaa:Joonas Männikkö (keskellä), hopeaa Mikael (oik.) ja pronssia Jaakko Raunio

06.02.2010 Treenit Hauholla, mukana "naapurin poika" Waltter, 12 v, ensimmäistä kertaa jalaksilla ja hyvin meni

Kuvia Waltterin valjakosta, Bertta ja Davos ja Micken saapuminen autolle kasillaan oli ajanut noin 20 km.

Lunta on valtavasti ja ajoimme suurimman osan auratuilla metsäteillä, osa "normaali" reitistämme on tällä hetkellä umpihankea

01.02.2010 HELMIKUUTA JO ;)

Olimme viikonlopulla Mäntsälässä Ohkolan talvikisoissa. Ajoimme molemmat Mikaelin kanssa 6-koiran luokassa. Itse ajoin puhtaalla huskyvaljakolla, pitkään aikaan, monena vuotenahan minulla on ollut "luppakorvia" mukana.  Eli nyt voi osallistua myös Kennelliiton alaisiin valjakkorotujen Rekikoirakilpailuun, eli saada koirilleni virallisia "titteleitä". Koko valjakon on oltava samanrotuisia, rekisteröityjä koiria, jotta ne saavuttavat virallisia tuloksia. Valjakkoni olisi esim. SM-kärrykokeissa saavuttanut REK 1 tuloksen mutta valjakossa yksi kuudesta oli ns.risteytyskoira, joten viisi siperianhuskyäni jäivät ilman titteliä.

Rata oli 8,3 km, joka ajettiin kahteen kertaan kahden tunnin välein. Rata oli hauska, mutkikas ja mäkinen ja aika pehmeä.

Halusin vielä nuorelle Ezzylleni kisakokemuksen ennen kuin uskalsin laittaa sen johtajaksi, vaikka se on treeneissä johtajan vierellä jo juossutkin, joten lainasin vielä varmuuden vuoksi Mickeltä johtajat ja takana juoksivat neljä omaa treenattavaani, jotka kaikki ovat vasta hieman yli vuotiaita. Myös vanhimman johtajani jätin kotiin.

Micke ajoi hienosti neloseksi ja minä viidenneksi. Mickellä sujui ensimmäinen kierros hyvin mutta toiselle kierrokselle oli vaikea saada koiria tsempatuksi samaan vauhtin enää. Itselläni meni taas melkeimpä paremmin toinen kierros, uskalsin itse ajaa kovemmin, kun olin nähnyt radan kertaalleen ja nousinkin tuloksissa muutaman pykälän !! Harmittavan vähään jäi koirilta REK 1 tulos, Mickelle kolmeen sekuntiin ja itselle yhteentoista, tämän kun olisi matkalla tiennyt, olisi potkinut kyllä vauhtia hurjemmin !!!

Ensi viikonloppu väliin ja sitten starttaamme Rautavaaralle ...

Pommin  pentu, Donnan ainokainen,  saa niin paljon maitoa, ettei lisäruoka vielä maita, vaikka täyttää  jo tällä viikolla neljä viikkoa. Niin se aika kuluu.

Ajelutuksia on ollut kivasti ja ihmiset tyytyväisiä, kuten myös koirat, jotka saavat olla huomion keskipisteenä ja kerjätä rapsutuksia ;)) Pakkaset saisivat hellittää, onneksi nyt on jo muutama päivä ollut leudompaa. Monet ovat varailleet ajoja mutta pelänneet pakkasta, ihan ymmärrettävää, reen kyydissä ei ole kiva istua, jos on liikaa pakkasta !!

Onneksi koirat ovat pysyneet terveinä, niin pienet kuin isotkin, sillä aina kun käy kisoissa, missä kokoontuu paljon koiria, on vaara saada esim.ripulitartunta, vaikkei koiria päästäisikään haistelemaan vieraita. Samaa uraa kun kuitenkin juostaan.

Yritän (siis minä, Erja)  aina välillä kirjoitella kuulumisiamme tänne blogiin ( eikä aina vaan lisäillä kuvia)

Tänään 17.01.2010 tulimme juuri kotiin 10 kilometrin lenkiltä, jossa olivat  meidän lisäksi mukana,  Turenkilainen perhe: äiti, isä ja poika.

Lumi pöllysi ja äiti ja isä ajoivat omaa rekeään vuorotellen kuudella koiralla ja poika oli Mikaelin reessä. Vanhemmat olivat aikoneet hankkia pari huskya, eikä kuulemma ainakaan kipinä ollut hiipumaan päin retken jälkeen ...ehkäpä kuulemme piankin uusista harrastajista

Olemme treenailleet  rekiurilla lähinnä viikonloppuisin la ja su hieman pidempiä lenkkejä(12-18) ja viikolla kerran-pari mönkijällä lyhempiä  (6-8). Tarkoituksemme on molempien osallistua pelkkiin sprinttimatkoihin tällä kaudella. Suuri osa koiristamme ovat runsaan vuoden ikäisiä, joten pidemmille matkoille ei ole vielä asiaa. Itse tykkäänkin ajaa vain lyhempää matkaa, Micke haluaisi keskittyä keskipitkille.

Seuraavat kisat ovatkin jo viikon kuluttua Rautavaaralla, se on tavallaan katsastuskisa PM-kisoihin Norjan Hamariin. Micke osallistuu 8-koiran sprinttiin ja itse osallistun 6-koiran sprinttiin (omalla kohdallani kisa ei todellakaan ole mikään katsastu ulkomaan kisoihin, vaan kisakokemusten hakemista omalle porukalleni, joka koostuu viidestä vuosikkaasta ja yhdestä veteraanista !!!)

Koiranäyttelypuolella on hiljaisempaa mutta jahka kisakausi hieman hiipuu, kunnes jatkuu kärrykisoilla, pitää pikku-pystiksien päästä näyttämään kyntensä välillä näyttelyareenoillekin. Mielenkiintoisia nuorukaisia onkin marssimassa kehiin, USA-poika, Pekko, sekä Unkari-poika, Salsa ovat saapumassa "miehen ikään" ja saaneet upean turkin, menetetyn pentupehkonsa jäljiltä. Myös omat kasvatit Uppis, sekä Ronja saavat astella areenalle, unohtamatta vanhempiakaan, joilta vielä serttejä puuttuu.

Pommin, sekä kleinin pentuja suunnitellaan kevääksi tai kesäksi, kiva miettiä ja suunnitella yhdistelmiä ;)

Olen tällä hetkellä "päätoiminen" koirankus...kasvattaja-kennelorja....sekä treenari ihan miten sen haluaa ottaa , oma virkavapauteni (oikeasta?) työstäni  jatkuu vielä kesään

Onneksemme luonto-opas-harjoittelijamme, Kata, myös itse jo pitkänlinjan koiraharrastaja hänkin (nuoresta iästään huolimatta!) suostuu asustelemaan täällä loppujen eläintemme kanssa, jotta saamme reissata rauhallisin mielin kisoissa, se on suuri apu että kotona on joku, jolle voi rakkaat eläimensä jättää, eikä koko ajan tarvitse huolehtia ja hermoilla... tosin kilpikonnat ja kissat ovat Katalle aiheuttaneet välillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä tempuillaan

12.1.-10,Vihdoinkin hieman lauhempaa, lunta piisaa. Rekiajelulla kahdella porukalla, toista porukkaa ajoi Kata, Luonto-ohjaaja-harjoittelijamme, mukana oma husky-poikansa "Enne". Reen eteen pääsi, vuoden tauon jälkeen, Huuko-labukkakin

Pennut Äksy ja Speedykin ovat jo kasvaneet huimasti ja Äksy lähteekin kohta Öjaan, Tessan ja Markon laumaan ... Speedyn jäädessä kotiin.

"Vahtikoiramme" Osku on kiitettävästi samaistunut husky-laumaamme, tällä kertaa alakynnessä Ezzy, tämä pari on erottamaton

Kauden ensimmäiset rekikisat takana, ROBUR-sprint 9-10 tammikuuta, Toivakassa (Jyväskylä).

Matka oli 12 km molempina päivinä. Rata oli hyvä mutta sama 6 km rata piti kiertää kaksi kertaa, mikä tuottaa aina hieman "tsemppaamisvaikeuksia" johtajakoirille. Se, että ohitetaan tuloväylä, mahdollisesti auto, on tietysti johtajakoirien koulutuskysymys, jotta jatkavat ajajan määräämään suuntaan mutta koko valjakon tsemppaaminen on jo taidetta, jotta vauhti pysyisi tasaisena molemmat kierrokset.

Ensimmäinen päivä meni vielä suht hyvin mutta toisena päivänä Micke "valitsi väärän johtajan", joka kääntyili taakse ensimmäisen kierroksen juostuaan....

Muuten puhdas suoritus ja koirat juoksivat vauhtia, jota treeneissäkin on menty. Kolmas sija ei ole huono mutta hienoinen pettymys kuitenkin...juuri johtuen toisen johtajan turhista temppuiluista !! Puhdas juoksuhan on aina tavoite. Ensimmäinen kisa on aina ensimmäinen, tästä oli hyvä ottaa oppia seuraaviin ;)

Seuraavat kisat ovat "PM-katsastukset" Rautavaaralla 23-24 tammikuuta. Ei muuta kuin treeniä, kun sitä luntakin kerrankin etelästäkin löytyy !!

Team Dacabe-Coastrunner´s  in Lappland 28.11 - 07.12 !!

Kisatiimimme oli lumileirillä Kolarissa, Sannan ja Rikun luona, lunta ja hienoja uria riitti ;)

Kiitos Sannalle ja Rikulle majoituksesta ja upeista reiteistä !!

Etelässä ei ollut lähtiessämme yhtään lunta, vasta Pellon korkeudella alkoi ihana luminen maisema ja perillä Äkäsjoen varrella sitä ihanuutta olikin jo yllin kyllin. Saimme nauttia viikon valkeudesta, kunnes laskeuduimme taas takaisin synkkään ja märkään. Kuvat muistuttavat kivasta leiristämme. Karoliina ja Raine koirineen  jäivät jatkamaan lumitreenejään vielä lähdettyämme ;)

 Micke

                          Erja valjakoineen ( keulilla Junnu-joulutonttu, punanutussaan, pakkasta 18 astetta ;))

21.11. Joulun avaus, kauppakeskus Tuulosessa,

Vaikka ilma oli pimeä, synkkä ja kaikkea muuta kuin jouluinen, löysi noin 50 ihmistä, lapsia ja aikuisia, tiensä koira-ajelulle.

Osa oli kuulemma varta vasten lähteneet koirien vuoksi kauppakeskukseen !! Kyytiläisillä olivat ilmeet aurinkoisia, vaikka sade vihmoi kasvoja.  Koirat saivat yllinkyllin taputuksia ja rapsutuksia päivän aikana ;)

Isänpäivä-ajelulla 08.11.2009 ;)

Lähdetään jo !!

OHKOLAN -kisat ja käyttökoe 31.10-01.11.2009

Viikonloppu oli teemillemme napakymppi !! Lauantain kisoissa, Mikael ajoi voittoon 8-koiran luokassa, vaikka valitsimme turvallisuussyistä painavan kärryn tähän sprinttiin. Yöksi luvattiin pakkasta ja maa oli jäinen, joten 85-kiloinen kärry tuntui varmemmalta ratkaisulta, eikä sen paino näyttänyt koiria haittaavan. 

Rata oli hieno mutta senverran kova, että toisella kierroksella koirille tuli hieman kynsi ja anturavaurioita. Rata 4 km, ajettiin kahdesti, välissä oli kolmen tunnin tauko.

Sunnuntaina teemistämme osallistui käyttökokeesen Rex, JOHTAJA- luokkaan, sekä Hero YLE-luokkaan. Molemmat saavuttivat ykköspalkintoon oikeuttavan pistemäärän, Rex saavutti lisäksi päivän parhaat pisteet (jaettu kahdelle), valmistuen KÄYTTÖVALIOKSI ;)

               Micken valjakko, kuvaaja Aija Mäkiaho.

              Vas.voittaja Mikael, kakkonen Raine Niemi ja kolmonen Jarmo Kontkanen

SM-kisat Jämijärvi 10-11.2009 !!

Osallistuimme molemmat , Mikael kahdeksankoiran luokassa ja Erja kuudenkoiran luokassa. Kisakärrymme oli upouusi ja ultrakevyt ;) Sotkuja ei saa radalla tulla, sillä kärry ei pysy paikoillaan, vaikka renkaat saa lukittua. Mikael ajoi hienosti ja toisena päivänä paransi edelleen sijoitustaan, nousten kolmella pykälällä ylöspäin, saavuttaen kunnioitettavan kolmannen tilan, eli PRONSSIA !!  Erja ajoi kutosissa neljänneksi.

      Mikaelin vauhdikas maaliintulo !

 Riku maalissa, sirujen tarkastus.

                        SM-kisat Jämijärvi,   10-11.10.2009,

Kahdeksan koiran luokka: kultaa,Pasi Heinonen,hopeaa Riku Setälä (keskellä) ja pronssia Mikael Bäckman (oikealla) !!

Valjakoissa Dacabe-Coastrunner´s huskyja ;)

Erjan maaliintulo.